Tasaisen punainen näyttely-kesä

Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin oli meillä suunnitelmissa kiertää kesän aikana useampi ulkonäyttely.

Tulokset näyttelyistä olivat hyvin tasaisia ja jokaisessa mainintaa turkin puuttumisesta mutta muuten oikein mielyttävää luettavaa. Mitäs sitä suotta turkkiaan kasvattamaan kuumille kesähelteille. ;)

Ensimmäinen näyttely meillä oli 4.7 Tuusulassa jossa tuomarina toimi Harto Stockmari. Tuloksena JUN-EH ja sijoituksena JUK4. Kisulla oli vauhtia tällöin enemmän kuin sopivasti ja liikkuminen olikin enemmän hyppimistä ja pomppimista. Muuten Kisu käyttyäytyi jälleen oikein reippaasti. Arvostelussa olikin mainintaa vielä pentumaisuudesta ja karvan puuttumisesta.

Olimme heinäkuussa myös mukana tuomarikollegoinnissa Lahdessa jossa rodullemme koulutettiin uusia tuomareita. Tämä oli kokemuksena sekä omistajalle että koiralle hyväksi. 8 tuomaria kävi koirat läpi parin tunnin aikana. Kisu jaksoi silti olla täälläkin reipas koko pitkän illan. Ja jaksoi pitkiäkin aikoja seistä paikallaan tuomari kokeilaiden koplatessa vuoronperään koiria läpi. Ja täytyy myöntää että olipa kerrankin mukava olla "kehässä" siten että tuomarit jännitti enkä minä ;)

Seuraavana olikin vuorossa 19.7 Shibojen erikoisnäyttely Heinolassa jossa tuomarina toimi Japanilainen Yuichi Tomimoto . Shiboja oli erkkariin ilmoitettu liki 60 kappaletta. Kisu meni kehään ensimmäisen kerran kasvattajan Riitan kanssa. Itse pääsin kerrankin katselemaan kehän ulkopuolelle. Liikkumisessa on edelleen treenattavaa jotta saataisiin liika vauhti karsittua pois. Vaikka hienosti Riitta sai Kisun handlattua, kiitos vielä Riitalle! Arvostelussa luki vaivaiset kuusi sanaa vaikka kuulemma suullisesti oli useampikin sana mainittu ja lopulta tuloksena junioriluokasta EH. Lopulta osallistuimme vielä jälkeläisluokkaan muiden Seikon jälkeläisten rinnalla sijoittuen toiseksi.
Kisu oli ensimmäistä kertaa kuitenkin hieman väsyneen oloinen koko päivän ja se hinkui vain makoilemaan kylmäpullojen päälle häkkiinsä. Kuuma sää varmasti otti veronsa.

Heinäkuun lopulle olin ilmoittanut Kisun vielä arvosteltavaksi Helsinkiin Kroatialaiselle Tino Peharille. Tällöin meillä oli jo hieman turkkia yllä ja käytöskin oli ihan kiitettävää. Liikkeet edelleen hieman pentumaisia mutta junioreitahan tässä vielä ollaankin. Pääasia oli huomata että Kisulla tuntui olevan jälleen kovinkin hauskaa. Saimme tältä Kroatialaiselta tuomarilta arvosteluksi jälleen JUN-EH ja sijoituksena JUK-1 !



Olin ilmoittanut Kisun vielä elokuun lopussa Tervakoskella pidettävään näyttelyyn jonne emme kuitenkaan tule saapumaan. Saimme heinäkuussa selvyyden erääseen vaivanneeseen asiaan joka samalla oli kuitenkin erittäin ikävä takaisku ja tästä syystä Kisu viettelee nyt toipilas päiviä. Toivumme siis polven korjausleikkauksesta. Pikku kippura voi kuitenkin nyt hyvin mikä on pääasia. Toipumisprosessi on pitkä, mutta paraneminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Edistystä on havaittavissa päivittäin. Vaikeinta tässä onkin se että pikku kippuran pitäisi ottaa seuraavat kuusi viikkoa rauhallisesti, duracell-pupumme kun oli jo heti sitä mieltä että "pom pom pom pomppiiiiiii".
Tulen varmasti kirjoittamaan tästä tarkemmin kunhan sen tarkempaan pohtimiseen löytyy aikaa. Ja niin hassulta kun se varmasti monista kuulostaa niin tämän asian tavallaan hyväksyminen on itselleni ollut melko vaikea pala niellä vaikka tosi asia on se että ei maailma tähän kaadu todellakaan. :)

Elisa ja pikku-kippura

Kesälaitumelle lomps

Naureskelin eilen palattuani juhannuslomaltani kun asunnon lattialla pyöri vastaan vain pieniä tuppoja mustan/harmaita karvoja.
Olen alkukesän joutunut jälleen opettelemaan "koiratonta" arkea. Puolisoni sai onneksemme kesätyöpaikan, mutta joutui tästä syystä muuttamaan kesän ajaksi anoppilaan jotta työmatka olisi järkevä. Minulla itselläni oli tiedossa alkukesäksi kovasti työkiireitä jotka vasta nyt alkavat helpottamaan.
Heti ensimmäisenä huolestuinkin siitä pystynkö olemaan Kisun kanssa yksinäni jos työpäivät venyvät pitkiksi. Poden jo huonoa omatuntoa jos koira joutuu olemaan 8 tuntia yksinään joten oli päivän selvää etten halua koiran joutuvan olemaan edes silloin tällöin tätä pidempiä päiviä yksinään pienessä asunnossa. Kysyin varovasti vanhemmiltani saisiko Kisu muuttaa kesälaitumelle ainakin alkukesäksi heidän luokseen puolisoni mukana. Ei ollut vaikea arvata vastausta mutta kysyin kuitenkin sillä kaksi koiraa on tietysti vaativampaa kuin yksi.
Täten Kisulla olisi ihmisiä ympärillä äitini viettäessä kesäkuun lomaa ja Kisulle olisi myös Ticosta seuraa. Sekä Kisu saa Tico ukkeliin vauhtia ja energiaa mikä ei ole huono juttu tälle laiska Jaakolle. Itselle koirattomaan arkeen ja asunnon tyhjyyteen on ollut vaikea sopeutua mutta viikonloput saankin viettää muun perheen seurassa ja onhan minulla kuukauden mittainen kesäloma jolloin minäkin lähden maalle kesälaitumelle. Juhannuksena aamulla herätessäni naureskelinkin että taitaa pikku-neiti kaivata jo takaisin merellisiin maisemiin kun oli niin maastoutunut käperölle nukkumaan matkalaukkuuni.
Tällä hetkellä lähinnä mietinkin että miten sitten kun taas pitäisi muuttaa takaisin kerrostaloon että kuinka sitä sopeudutaan tavalliseen arkeen ja vielä enemmän sitä, että mahtaako muu perhe enää päästää pikku-kippuraani takaisin kaupunkiin ;) Ja mitä Tico sanoo kun ei tarvitsekaan joka aamu herätä siihen kun tämä musta pikku-piru roikkuu poskissa ja repii leikkimään.

Näyttelyitä tulemme Kisun kanssa kiertämään kesän aikana vaikka tuntuu että karva kasvaa hyvin hyvin hitaasti takaisin. Edelleen pohjavilla on hyvin mitätön mutta ulkonäyttelyitä osui sopivasti lähiseuduille joten niihin tuli ilmoitauduttua oli karvoja tai ei.

Hyisevän tuulinen mutta silti onnistunut match show

Kirjoitettu 14.5.2009

Päätimme aivan extemporee lähteä Kisun kanssa match show:n kokeilemaan ulkona esiintymistä. Kyseessä oli Espoon Niittykummussa järjestetty hyväntekeväisyys match show jonka tulot lahjoitettiin tullikoirien- ja kuurojen apukoirien kouluttamiseen. Ikäväksemme keli muuttui aurinkoisesta hyvin tuuliseksi ja koleaksi hetkeä ennen mätsärin alkua.
Kisu pysyi maltillisena melko pitkänkin odottelun ajan.
Heti alkuun onni suosi meitä ja voitimme arvonnasta savitaulu tarvikkeet johon voi painattaa koiran tassun jäljet. Kuuluttaja kuulutti ensin numeromme ja sen jälkeen koiran rodun ja kutsumanimen. Hetkeä myöhemmin kuului väkijoukosta heleän kuuluvalla lapsen äänellä "äitii, mutta eihän koiran nimi voi olla Kisu?" ;)

Pieniä aikuisia koiria oli reilu kolmekymmentä kappaletta ja tuomarina toimi Annukka Paloheimo. Jouduimme odottelemaan melko kauan kehään pääsyä. Lopulta kun vuoromme koitti oli meillä vastassa samaa ikäluokkaa oleva cockerspanieli. Alkuun Kisun liikkuminen meinasi olla vetämistä tai jarruttelua, mutta lopulta suostui ravaamaan kauniisti. Pöydällä seisoi jälleen nätisti ja olisi vain hirmuisasti halunut antaa pieniä Kisu-pusuja tuomarille.
Lopuksi tuomari totesi meille että "Tässä on nyt sellainen ongelma että toinen ei haluaisi liikkua ja toinen kauniisti kun taas toinen seisoi pöydällä hyvin kauniisti ja toinen taas ei". Lopulta me saimme sinisen nauhan kun liikkuminen meni alkuun hieman penkin alle.

Ajattelin ensin että lähtisimme kotiin lämmittelemään, mutta jäimme kuitenkin odottelemaan sinisten kehää. Kehässä olo kesti melko kauan sillä tuomari liikutti vielä kaikkia erikseen. Toisaalta parempi niin sillä koiria oli niin paljon liikkumaan samaan aikaan.
Tuomari poimi joukosta neljä jatkoon päässyttä ja hämmennykseksemme tuomari valitsi meidät viimeisenä jatkoon päässeiden joukkoon (ja ihan oikeasti minulla meinasi lirahtaa housuun). Hetken mietinnän jälkeen tuomari osoitte meidät pienten koirien sinisten sijalle 1. ! Kisu syöksyi heti ruokasäkkinsä kimppuun, antoi tuomarille vielä pusun ja sen jälkeen juoksi kippura vispaten avopuolisoni luokse odottamaan koontikehää.
Sinisten koontikehässä oli tuomareina kaikki mätsärissä olleet tuomarit Annukka Paloheimo, Tuula Savolainen ja Colin Smith. Tuomareiden yhteis tuumauksen jälkeen kävi Colin Smith toteamassa minulle että "this time the bigger dog wins the little one" ja sijoitumme sinisten 2. sijalle!
Naurahdusta yleisön joukossa herätti Kisun perin suomalainen asenne, sillä heti ensimmäisenä Kisu syöksyi katsomaan onko pokaalissa juotavaa voitonmaljaksi ;) mutta ei, tyhjä oli.

Lopuksi Colin Smith kävi vielä pusuttelemassa Kisun kanssa jonka jälkeen päätti Kisu vetäistä kentällä hyvin shibamaiset hepulit näyttääkseen kaikille mistä shibat on tehty.

Vaikka Kyseessä olikin vain mätsäri ja saimme sinisen nauhan olin erittäinen ylpeä pikku kippurastamme. Hyvä käytös ja se, että koirasta näkee sen nauttivan olostaan on minulle tärkeintä!

Elisa

Huovutettu shiban-karvahattu, kuka haluaa?

Kirjoitettu 11.5.2009

Karvaa siellä, karvaa täällä, joka paikassa karvaa.
Kesä tekee tietysti tuloaan ja niin tekee bikini kausikin. Kisu aloitti jo varhain tiputtelemaan pohjavillaansa, mutta nyt näyttelyn jälkeen on kaikki tipahtanut. Koitin siis Lahti kv:hen asti säästellä karvoja, mutta nyt vihdoin olemme urakalla harjanneet pohjavillaa irti. Nappasin koiran kainaloon ja istuuduimme parvekkeelle furminaattorin kera. Päätin että nyt irtoaa kaikka mikä on irrotakseen. Kisustahan se vain oli mukavaa sillä samalla kun olo keveni satoi suuhun palkinto herkkuja. Ja voi että, olin unohtanut miten pieneen shibaan mahtuu pohjavillaa! Kisulta tietenkin irtosi kaikki pentukarva mutta kun koko parveke oli vuorattu karvasta. Naureskelin siinä vain, että mahtoi naapureista olla huvittavaa katsottavaa kun pienenkin tuulen puuskan mukana lähti karvapalloja lentelemään parvekkeelta. Näytti kuin olisin kyninyt lampaita parvekkeellani! ;)

Elisa

Keikkuva kippura

Kirjoitettu 9.5.2009

Olemme nauraneet viime kuukausien aikana Kisun kummalliselle tavalla keikutella kippuraa ihan muuten vain.
Kisu on aina ollut kovin iloinen ja se todellakin rakastaa kaikkia ja kaikkea. Pientä kummastusta sen ajatusten juoksusta on kuitenkin herättänyt se, että se on nykyisin alkanut lenkkien aikana keikuttaa kippuraansa ilmeisesti ihan vain keikuttamisen ilosta. Se saattaa tepastella useita satoja metrejä häntä iloisesti keikkuen. Olen nähnyt kippuroita joilla häntä keikkuu ravatessa syystä että kippura saattaa olla löysemmällä kiepillä, mutta Kisulla kun on kuitenkin tiukka kippura. Ainoa selitys mitä olen tälle tavalle keksinyt olisi tämä valtava karvanlähtö ja uuden karvan kasvaminen tilalle ja siitä johtuva mahdollinen kutina. Kisu ei kuitenkaan pyri kirputtamaan häntäänsä tai muutakaan. Se vain heiluttelee sitä oikein urakalla puolelta toiselle.

Sinänsähän tästä ei siis ole mitään haittaa päinvastoin se on melkoisen huvittavaa katsottavaa kun neiti tepastelee tomerana häntä iloisesti keikkuen ;)

Minun, minun, minun..

Kirjoitettu 6.5.2009

Liekö on Kisu neidille puhjennut 1v - murkkuikä tai sitten se on vain vihdoin oppinut shiballe tyypillisen "mine"- sanan merkityksen.
Sillä toinen mitä Kisu on näin kevään tullen keksinyt lenkkeillessä on se kuinka kivaa on omia jokin aarre "my precious". Se nappaa jonkin kävyn, kepin tai kiven suuhunsa ja asettuu Taru Sormusten Herrasta- tarinasta tuttuun klonkkumaiseen kyyryyn korvat luimussa. Se saattaa jaksaa kantaa tätä esinetta vaikka kuinka pitkiä matkoja luimussa kyräillen ja pysyen koko ajan varuillaan mahdollisimman kaukana lenkkeilyttäjästä. Välillä asettuu tien poskeen tarkastelemaan aarrettaan, mutta salamana nappaa sen uudelleen suuhunsa matkaa jatkaen. Shibat kun jaksavat olla sitkeitä. Korvat luimussa se pitää käpyä suussaan eikä varmaan suostu laskemaan esinettä maahan.

Ticolla oli nuorempana vastaava "vaihde" jolla testailla asemaansa ja hakea huomiota itselleen. Tämä vaihe meni ohi sitkeydellä ja ajan kanssa, eipä tuota enää kiinnosta pätkääkään roskat tms. Ticolla siis oli hieman ikävämpiä aarteita kuten elintarvike roskia, vanhoja luita ja mm. jäniksen korvat joita se pyrki agressiivisesti puolustamaan tai luut hotkimaan mahaansa jos yritti ottaa pois väkisin. Tällöin seisoimme vierekkäin pitkiäkin aikoja kunnes koira luovutti, matka ei jatkunut ennen kuin tälläinen aarre jäi. Luovuttaminen kolahti omalle tunnolle ja kotiin mentiinkin kiltisti häntä koipien välissä.
Toisin kuin taas Kisulla tämä tuntuu olevan lähinnä sellaista hieman huvittavaa testailua ja Kisun aarrejahti kohdistuu harmittomiin esineisiin eikä sen kanssa tarvitse käydä valtataistelua.

Kisu on myös keksinyt jälleen kuinka kivaa on kantaa kenkiä eteisestä olkkariin ja muualle. Se teki tätä pentuna jonka jälkeen opimme aina peittämään kenkätelineen huovalla, mutta Kisupa oli viimein keksinyt tämän huijauksen ja kaivaa kengät huovan alta. Eräs päivä kotiin tullessa oli vastassa melkoinen järkytys. Kaikki kengät oli levitetty ympäriinsä, jokaisesta kengästä kaivettu pohjalliset omaan kasaan ja mamman rakastaman varvasläpsyt tuhottu täysin. Eivät onneksi olleet arvolla pilatut kengät, mutta niin mukavat jalassa. Nyt meillä onkin sitten kenkäkaappina wc kunnes saamme hommattua kenkäkaapin tai portin eteisen ja olohuoneen väliin.
Pitäiskö pikkuhiljaa alkaa jo uskomaan niitä vinkkejä siitä, että se johtuu tuosta mustasta väristä? ;)

Päivänsankarimme

Kirjoitettu 29.4.2009

.. kippurahäntäinen sellainen.

Tasan vuosi sitten maailmaan tupsahti tämä pieni musta pusuttelija. Sain Riitalta kuvia heti pian pentujen syntymän jälkeen mutten uskaltanut katsoa kuvia sillä oli epävarmaa lähteekö tämä pieni narttu maailmalle (minäkö kiinnyn helposti ehei..;)). Onneksemme sain pian soiton että tämä tyttö kaipaisikin sijoituskotia ja tuskin vastausta tarvitsi harkita kertaakaan. Säntäsin heti avaamaan aikaisemmin saamani kuvat ja sydämeni oli myyty sen siliän tien!
Kun sain ensi kertaa tämän pienen mustan käärön syliini en siitä olisi irti halunut laskea. Sen verran kauan odotin sitä juuri meille tarkoitettua pentua, lopulta sen saimme ja siitä kuuluu iso kiitos tietysti Riitalle!

Ei voi kuin todeta kuinka nopeasti aika meneekään..

Elisa